Pankkia on kohdeltava kuin koiraa

Tämä kirjoitus julkaistiin aamun hesarissa. Otsikko oli kylläkin vaihdettu.

Kirjoituksessaan (HS 12.4.2011) Sakari Alasalmi esitti, että luotottajapankkien asettaminen vastuuseen olisi populistista, koska velasta pitää ensisijaisesti olla vastuussa velallisen eikä velkojan, varsinkin, kun valtiot ovat perinteisesti olleet riskittömiä sijoituskohteita luotottajille. Muutama väärinkäsitys kaipaa oikaisua.

Pankit ovat koko ajan tienneet, että Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat riskisijoituksia. Tämän riskin ne ovat hinnoitelleet lainojen korkoihin. Korkea korko on varautumista siihen, että joskus laina saattaa jäädä maksamatta takaisin ja pääoma menetetään.

Nyt eräät pankkien ottamista riskeistä realisoituvat. Ilman muuta pankkien silti kannattaa tässä tilanteessa yrittää vakuuttaa jäsenvaltiot siitä, ettei riskien voida antaa kaatua niiden niskaan. Sehän on sijoittajan unelmatilanne: Riskisijoituksen korot ilman pelkoa rahojen menettämisestä.

Ongelmana on, että jos pankit päästetään nyt tekemään ilmainen tili, seuraavalla kerralla ne odottavat, että ne pelastetaan taas. Jos markkinat hermostuvat velkasaneerauksesta nyt, kuvitelkaa sitä reaktiota, kun ne on ensin opetettu pitämään apua itsestäänselvyytenä, ja yksi kaunis kerta emme enää pystykään korjaamaan niiden jälkiä.

Markkinat myös tietävät, että velkojen uudelleenjärjestelyyn joudutaan. Kreikan velat ovat noin 1,5 kertaa maan vuotuinen bruttokansantuote, ja sen velkojen korot ovat kymmenen prosentin kieppeillä. Tilanteesta ei ole ulospääsyä ilman velkasaneerausta. Kysymys on vain siitä, mennäänkö siihen hallitusti vai pakon edessä, ja kuinka paljon jäsenmaiden rahoja on ehditty sitä ennen Kreikkaan pumpata.

Lisäksi myös pysyvään vakauspakettiin ollaan rakentamassa sijoittajan vastuuta. Tällä hetkellä pankit yrittävätkin nähtävästi lähinnä ostaa aikaa, jotta ne saisivat mahdollisimman suuren osan sijoituksistaan ulos ennen kuin pysyvä vakauspaketti astuu voimaan, ilmainen raha loppuu, ja myös pankit joutuvat taas tulemaan toimeen markkinatalouden riskien kanssa.

Kukaan ei kai väitä, että velkasaneeraus olisi hyvä vaihtoehto sekään. Siinä on riskinsä ja se tulee epäilemättä maksamaan meille paljon rahaa. On kuitenkin epätodennäköistä, että se tulisi maksamaan yhtä paljon kuin markkinoiden rauhoittelu poistamalla sijoittajariski kokonaan maailman rahoitusmarkkinoilta.

Tällä hetkellä maailman pankkijärjestelmä on kuin iso, lihava koira, joka hyppää muitta mutkitta pöydälle syömään muiden ruoat. Sitä yritetään hillitä syöttämällä sille lisää paistia siinä toivossa, että se kyllästyisi ja menisi pois. Tämä on turha toivo. Pikainen kurinpalautus saattaa johtaa ikävään vastakkainasetteluun hurtan kanssa, mutta pitkällä tähtäimellä se luultavasti säästää sormia, hermoja ja astioita.